Jääkauden muokkaama vaaramaisema kumpuilee vihreänä
mattona täältä horisonttiin.Satoja miljoonia
vuosia vanha vuoristo on hioutunut vaarojen, järvien
ja lukemattomien lampien tilkkutäkiksi. Ihmisen jälki
on täällä vielä harvassa.
Yksinäinen
rekka, tukkipuuta vedossa, kiitää viitostietä,
Itä-Suomen valtatietä,kohti laskevaa aurinkoa.
Ei vastaantulijoita, ei ihmisen liikettä, korkeintaan
porotokka on tullut tietä tukkimaan.
Korkeuserot vievät katsojan vuoroin vaarojen päälle,
tarjoten näkymän koillis-lapin komeudesta, vuoroin
kurujen pohjalle kertoen koillis-lapin iltahämärästä.
Tienvarsimaisema koostuu hiekkaharjanteista, pienistä
soista, rämeistä, metsittyneistä pelloista,
autioista taloista ja loputtomista pistoteistä, jotka
eivät tunnu johtavan minnekään. Siellä
täällä vilahtaa lampi tai järvi, niiden
rannalla mökki ja lahonnut vene.
Rekka kiitää, aika on
rahaa ja niin kuin rekat ajavat, niin myös aika on
ajanut näiden seutujen ohi. Tonkopuro ja monet muut
kylät, joille ei ole jäänyt muuta kuin
nimi ja aikaa odottaa sanoa se seuraavan kerran.
|
|
