Ja
niin pojat saivat idean…
tarina tästä mitä näet ja luet
"Joskus
vuonna 1998 tai 1999 oltiin Petrin kanssa Kemijärven
lukiossa. Tutustuimme siinä koulussa kuvaamataidon
valinnaisella kurssilla jotenkin itsestään,
hiukan rauhallisempia peräkylän poikia kun kumpikin
oltiin. Tästä alkoi yhteisten kokemusten taival.
Aikuiseksi kasvamisen ohella koimme nuoren miehen kasvukipuja
ja kivuttomuutta. Kaverin kämpällä (siinä
"Sarajevon" reunamilla) tai omasta keskustan
luksusyksiöstäni ponnistimme usein kohti monia
mänkkäyksiä. Kaiken tämän ohella,
milleniumin jo lähestyessä loppuaan, kumpikin
oli kuitenkin edelleen kiinnostunut oman kotikylän
elämästä ja historiasta.
Jossain
vaiheessa kaverimme Jake oli saanut jostain digikameran
käsiinsä, tämäkös Petriä
kiinnosti. Ilmeisesti Petri oli jo ottanut joitain kuvia
kodin filmipokkarilla, mutta nyt hän, lainaamansa
digikameran myötä, näki meille tilaisuuden
koittaneen. Kamera oli sellainen vissiin ”yks meganen”
tai vastaava, joka söi paristoja kuin porot naapurin
kukkapensaita. Petri otettua muutamia testikuvia Soppelan
alueella, vakuutuimme tuloksista ja päätimme
tehdä reissun Tonkopurolle.
Jonain
loppukesän tai syksyn päivänä lähdimme
sitten kohti Tonkopuroa. Tonkopuro oli valittu, koska
minulla oli laaja paikallistuntemus ja Tonkopuro tarjosi
monia elämänsä nähneitä kohteita.
Keskusteluissa oli tullut esille mm. kuvauskohteena mainio
Seurantalo, joka Tonkopuro-projektin alkaessa oli vielä
pystyssä, mutta romahti talvella 2002. Reissun antaessa
positiivisia tuloksia, innostuimme asiasta siinä
määrin, että syntyi ajatus viedä satunnainen
näppäily pidemmälle ja saada reissuista
jotain konkreettista aikaan.
Kuvausreissuja
tehtiin aluksi ”tasaista” yksi tai kaksi reissua
vuodessa Tonkopurolle. Vuoden 2001 alussa menin ja jäin
armeijaan ja muut tutut alkoivat karata maailmalle opiskelemaan.
Petriä ja muita kavereita näki yhä harvemmin
ja se myös osaltaan vaikutti Tonkopuro-projektin
etenemiseen. Vuodet 2000-2002 olivat verrattain hiljaisia
käytännöntyön osalta.
Jatkoimme
reissujen tekemistä aluksi filmipokkarien avulla
mikä ei kuitenkaan tuntunut kovin mielekkäältä.
Mieleenpainuva oli myös se reissu, jolloin onnistuin
pilaamaan filmirullan kuvauspäivän päätteeksi
(Markus vasiten hajoitti -Petri). Onneksi matkassa oli
kuitenkin toinen rulla jolle sitten kävimme ikuistamasa
päivän kuvauskohteet uudelleen ikään
kuin pikakelauksella. Jossain vuoden 2001 tai 2002 paikkeilla
Petri alkoi haaveilemaan digitaalisen kameran ostamisesta,
”Niillä voi jo kuvata videota ja vaikka mitä”,
hän hehkutti kesken kuvausreissun Herajärven
rannalla, tielaitoksen entisen tilapäisvarikon tuntumassa.
Arvelimme sen myös auttavan hitaasti, mutta vakaasti
etenevää Tonkopuro-projektiamme.
Vihdoin
keväällä 2003 sain hankittua itselleni
digikameran, sellaisen ”neli megaisen”, Petrin
edelleen vain puhuessa siitä. Aloimme suunnittelemaan
kesäksi jälleen reissua Tonkopuro – Räisälä
alueelle. Petrin mentyä sellutehtaalle kesätöihin,
sai hän myös hommattua kameran ökypalkallaan.
Kesällä sitten teimme pari oikein iskunomaista
reissua kohdealueelle ja näpsimme kuvia sarjatulella.
Muistikorttien täyttyessä olimme tyytyväisiä,
olimmehan saaneet enemmän aikaan, kuin edeltävinä
neljänä vuotena. Vai tulisiko nuo vuodet ajatella
tärkeäksi pohjatyöksi, joka sitten näkyi
suorastaan hirmuisena vauhtina vuonna 2003.
Vuoden
kääntyessä syksyyn ja iltojen pimetessä
aloin kehittelemään kuvien ympärille myös
sanoja, olimmehan alun perin miettineet vaikka minkälaisia
multimediatoteutuksia. Etelän rapatalven rankaisemana
aloin miettiä mitä kuvat eivät kerro, mihin
niitä pitäisi johdattaa, jotta katsoja saisi
samoja tuntemuksia kuin me kävellessämme Tonkopurolla.
Yksin ja krapulaisena, sopivasti pääkaupunkiseudun
elämänmenoa vihaten katsoin Kadettikoulun ikkunasta
ulos katuvalojen loisteessa oranssin ja mustan sävyissä
hehkuvalle pihalle, jossa lumi tai siis räntä
suli heti maahan osuessaan. Samanlaista ihmisen kestämättömyyttä,
elämän hetkellisyyttä sitten syntyi kuin
itsestään kotiseudun kuviin. Iloa seuraa suru,
elämää kuolema, ihmistä autius.
Tekstien
syntyessä kuin itsestään tein päätöksen,
että viimeistelen ne vasta myöhemmin kun Petri
on saanut webbi-sivut työstettyä. Tällainen
irtiotto teksteistä antaisi paremman näkemyksen
niistä ja hiomistarpeista. En arvannut, että
saan näin pitkän tauon ja projektimme jo ollessa
lähes valmis puolivuotta odotin edelleenkin valmista
www-toteutusta. Tämä osoituksena siitä
miten nykyihmiselle aika on niin ratkaiseva tekijä,
sen ollessa niin monilla ”kortilla”.
Petrin
toistellessa ”ei ehdi”, ”ei jaksa”
tai ”se vaatii ideoita inspiraatiota” vastauksia,
jatkoin tivaamista ”miksi ei ole jo valmista”.
En jaksanut ymmärtää miksi sivujen toteutukseen
vierähtää niin kauan. Vajaan tuhannen kilometrin
etäisyys vaikutti myös yhteistyöhön
ja tietty intensiivisyys mikä oli vuoden 2003 kesällä,
oli kadonnut. Mutta mitäpä sitä turhaa
kiirehtimään jos on jo vuosia odottanut, voi
odottaa vielä vähän lisää.
Vihdoin
tammikuussa 2005 tiesimme, että Tonkopuro-projekti
valmistuu. Kuvat saatiin nettiin ja jo kirjan muotoon
kehittynyt ”teos” oli kasassa. Petrin asennettua
esiversion internettiin, koin suurta mielihyvää
– Son siinä !!! Saman tien Petri tosin jo lähetti
jatkoideoita – nimenomaan kunnianhimoisia ideoita.
Saa nähä mihin tämä tästä
kehittyy. Tässä nyt pidellessäni käsissäni
tulostettua versiota ”Tonkopurosta” voin vain
myhäillä ja samalla miettiä miten näin
kurjan aiheen käsittelemisestä tulee hyvä
mieli. Ehkä seuraavaksi pitää kaivaa esille
ne onnen vuodet, jotka joskus ovat siellä olleet
Vuosien
varrella idea Tonkopurosta on laajentunut yleiskäsitteeksi
kaikille unohdetuille sivukylille ja hylätyille paikoille.
Lappi on täynnä näitä paikkoja ja
valitettavasti niitä syntyy kokoajan lisää.
Se mitä me saamme näille sivuille tallennettua
ja tulkittua on vain pintaraapaisu menetettävästä.
Näillä sivuilla tuleekin olemaan materiaalia
myös muilta paikkakunnilta ja sivujen sisällön
toivon kehittyvän niin kuin tämä harrastus
jatkuu tulevina vuosia."
- Markus V. talvella 2005
"01.01.1998
klo.07:30
Vuokramökki,
Pyhätunturi, Pelkosenniemi. Teinibileet on lopussa,
allekirjoittanut makaa laskuhumalassa joulukuusen alla
toppatakkiin kääriytyneenä ja yrittää
saada unta. Vitutaatio valtaa mielen, "jäi ne
tyttökokemukset taas saamatta". Toisaalta olen
niin väsynyt etten jaksa murehtia ja orastava krapulakin
vie aatteet muualle. Joku on unohtanut CD:n soimaan. CD:n
kuudennen biisin lopussa on paha naarmu, ja soitin hyppääkin
aina sen kappaleen alkuun. Tuo biisi ehtii tulla varmaan
20 kertaa repeatilla tuon aamun aikana ja se uppoaa alitajuntaan,
vaikken siitä silloin edes pitänyt.
Viikko
myöhemmin. Krapulasta on selvitty sekä henkisesti
että fyysisesti ja ensimmäisen vuoden lukio-opinnot
jatkuu entisellään vuoden vaihtumisesta huolimatta.
Mutta päässä soi vain se biisi, ja se levy
on pakko saada. Tilaan käytetyn levyn Arimanista
opiskelijaystävälliseen hintaan ja viikkoa myöhemmin
riemukseni huomaan saaneeni lähestulkoon uudenveroisen
yksilön.
Se
levy on CMX
- Discopolis (1996)
Kuuntelen
tuota levyä aamusta iltaan, välissä kaverini
kanssa, välissä yksin. On se vaan niin perkeleen
hyvä. Eikä vain se musiikki, katsoppas tätä
kansitaidetta... Kansilehtinen sisältää
sivutolkulla kuvia vanhoista sähkölaitteista
ja ruosteisista metallipinnoista, värit ovat kuulaan
syysaamun koleat. Se koskettaa. Syntyy halu tehdä
jotain samanlaista.
Kevättalvi
2000. Minä ja pari muuta abiturienttia istumme Kemijärveläi-
sessä pubissa sopivassa nousuhumalassa. Omanlaisemme
huumori valtaa keskustelun ja joku heittää ilmoille
idean tehdä jokin aivan jumalaton nettiportaali jollekin
täysin olemattomalle ja tyhjänpäiväiselle
asialle. "Tehdään joku ...tun tonkopuro.com!".
Tonkopuro on lähestulkoon autioitunut kylä viitostien
varrella Kemijärven kunnassa. Nettisivujen tekeminen
Tonkopurolle olisi saman luokan järjettömyyttä
kuin pystyttäisi sinne liikennevalot. Asia kuitenkin
jää muhimaan, ja syksyllä 2000 lainaamme
kaverilta jonkun about "puolimegasen" digikameran
jota tänä päivänä viitsii hädintuskin
edes kameraksi sanoa. Paristoja täytyi olla repullinen
mukana ja 640x480 -kokoisia kuvia kameraan mahtui vajaa
parikymmentä. Laitteiston huonous ei kuitenkaan estänyt
meitä yrittämästä, sillä Tonkopurolta
otettiin kuvia ja niiden ympärille mukamas kehittelin
vielä jotain sivuja. Kaveri loihti jotain sarkastisia
sanojakin kuvien ympärille. Suunta oli vielä
hukassa, "tehdäänkö tästä
parodia vai mitä??". Seuraavan kerran kävimme
Tonkopurolla syksyllä 2001, tällä kertaa
vanhemmiltamme lainattujen turistimallin filmikameroiden
kanssa. Eihän siitä hommasta tullut oikeastaan
mitään, mitä nyt pari filmirullaa epäonnistuneita
kuvia.
Vasta
syksyllä 2002 päästiin kunnolla vauhtiin
kun kumpikin sai hankittua ensimmäiset digikameransa.
Ensimmäinen reissu Tonkopurolle tuotti varmaan yhteensä
400 kuvaa. Myöhemmin kuvausreissuja tehtiin myös
muihin kohteisiin, myös naapurikuntaan Sallaan jossa
kuvasimme mm. Aatsingin lakkautettua vanhainkotia sekä
autioita kyläkouluja. Nuita kuvausreissuja on sitten
tullut tehtyä muutamia vuodessa ja osa kuvista päätyy
aina tonkopuro.comiin. "Virallisesti" sivut
avattiin vasta alkuvuodesta 2005. Harrastuksen edetessä
kiinnostuimme myös paikallishistoriasta ja olemme
keränneet mm. kirjastoista tietoa kuvaamistamme kohteista.
Jotain pieniä taustakertomuksia sivuiltamme jo löytyy
mutta lisää sinne olis tarkoitus niitä
saada. Aiheeseen liittyvät kirjaesittelyt kuuluvat
myös asiaan. Alun humoristinen lähtökohta
on muuttunut puolivakavaksi valokuvaus- ja tutkimusharrastukseksi.
Sivumme toimii myös osaltaan kunnianosoituksena menneitä
sukupolvia sekä heidän elämäntyötään
kohtaan.
Yksi
kohokohta Tonkopuro-projektissamme on ollut maininta sivustamme
YleX -radiokanavan NettiEtsivä-ohjelmassa keväällä
2005. Tuo tapaus toi sivuillemme hetkittäin 1000
kävijää päivässä - enempää
ei statseihin mahtunut kun sivut kaatuivat. Nimittäin
palveluntarjoajallamme on hostattavanaan yhteensä
1500 domainia kolmella (3) palvelimella, joista yksi kaatui
tilapäisen kävijäryöpyn seurauksena.
Tuon jälkeen sivuistamme on ollut mainintaa Koillis-Lappilaisessa
paikallislehdessä. Lisäksi huhu on kiirinyt
monien entisten Tonkopurolaisten korviin ja vieraskirjaan
onkin kertynyt paljon koskettavia muisteluita ja yhteydenottoja
on tullut mm. paikallishistorioitsijoilta. Tavoitteemme
lienee saavutettu.
Tuo
CMX:n levy vaikuttaa vieläki sllä tapaa taustalla,
että aina kun otamme lähikuvia jostain vanhasta
sähkölaitteesta tai lähikuva muusta ruostuneesta
pinnasta, on ne kuvat meidän puheissamme "discopoliskuvia".
Se levy oli alkuunpaneva voima alkaa kuvaamaan kaikkea
hylättyä ja ruosteista. Jokin aika sitten kun
piipahdin kotona, löysin ns. oman huoneeni kirjahyllystä
tuon levyn. En minä sitä ole unohtanut, onhan
se ollut mulla mp3:sina jo vuosikausia vaikken itse levyä
ole soittanutkaan varmaan viiteen vuoteen. Pyyhin pölyt
päältä ja ihastelin kansitaidetta taas
kerran. Laitoin levyn soimaan, muistelin, ja itkin."
-
Petri R. 11/2006
Lisäksi
kiitämme Matti K:ta henkisestä valmentamisesta
ja tuesta – pitihän se jonkun ne urakkatupakat
polttaa. Tommi K:lle myös suurkiitokset, kun on toiminut
oppaana ja kuvausreissujen ideoitsijana Sallan suunnalla.
takaisin <<
|
